Joulujärjestelyissämme on juuri nyt ruuhkaa, yrittäkää ensi jouluna uudelleen...

Saan ylensä aikaan paljon. Olen tunnettu siitä että teen kokoajan jotain, esim leikkikeittiön kolmessa päivässä. Joulu on kyllä ehdoton akilleen kantapääni. Haluaisin pukea kotini jouluun, vaihtaa verhot, ottaa esille muutamia jouluisia esineitä, tehdä itse kukka-asetelman joulupöytään. Mutta en saa edes jouluvaloja ulos. Tänä vuonna en saanut edes sähkökynttelikköä keittiön ikkunalle, enkä perinteistä paperitähteä olohuoneen ikkunaan. Joulukuusi sentään seisoo koristeltuna olohuoneen nurkassa. Joulukuusen koristeet päätän joka vuosi uudistaa, jotta saisin tyylikkään kuusen sen iän ikuisen värisekamelskan tilalle, mutta täytyy jo myöntää itselleen, että sitä ei tule tapahtumaan ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen.

Jossain sisustusblogissa oli ihana musta puusta tehty "lastujoulutähti". En millään muista mistä blogista se jäi ajatuksiini kummittelemaan. Ennen joulua tehdessäni viikottaista kirpputori-kierrostani löysin ihanan, hyvin paljon alkuperäistä muistuttavan lastutähden. Se oli puun värinen ja muutama lastu oli katki, mutta pakkohan se oli saada jotta saisin asian pois kummittelemasta mielestäni. Kuvat ovat amatöörimäisiä ja tähti on luonnossa kauniimpi kuin mitä kuvat kertovat, mutta pikkuhiljaa toivottavasti opin ottamaan kuvia jotka imartelevat kohdettaan eivätkä vain korosta virheitä.

operaatio: pätkäkansalaiselle keittiö

Kuinka sitä oppisi ettei kannata aloittaa montaa projektia samaan aikaan. Kuinka paljon helpompaa olisi tehdä yksi asia ensin alusta loppuun ennen uuden aloittamista. Mutta kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla ottaa... Siksi siis innostun niin valtavasti uusista ideoistani ja aloitan taas uuden projektin vaikka edellinen on vielä täysin kesken. Eli kämppä on jatkuvasti täynnä sanomalehtien päälle levitettyjä maaleja, akryylimassa/liimapistooleja, ruuveja, muttereita ja työkaluja.

Toimistohuoneen täydellinen muodonmuutos odottaa vielä viimesilausta, mikä on muuten se vaikein asia joka kerta... Joulun vapaapäivät suorastaan vaativat jotain pikaprokkista. Jo pitkään olen haaveillut pienelle tyttärelleni omasta kotileikkinurkkauksesta. Edellisjouluna ostettu muovinen lastenkeittiöhirvitys ei ole houkutellut kotileikkeihin, eikä miellytä taiteellista silmääni lainkaan.

 Jouluna kun kaupat ovat kiinni ja materiaalihankinnoissa oli tyydyttävä omien komeroiden ja autotallin valikoimiin, tongin käytännössä kaiken varastojeni kätköistä. Rahaa ei kulunut, paitsi lopuksi stailaukseen, ja sain uusiokäyttöön tilaa vienyttä roinaa. Vanhasta, aikoinaan Ikeasta ostetusta kirjahyllystä sain tv-tason joka oli melkeinpä täydellinen keittiön kaapistoksi. Jostain edellisestä tuunauksesta oli jäänyt yli maalia joka oli hieman harmaan sävyyn taittava valkoinen, Sitä pintaan. Vaalean harmaita mosaiikkilaattoja on rakennusajoista jäänyt yli vaikka kuinka, niistä syntyi loistava välitilan kaakelointi. Mustasta kontaktimuovista syntyi upea induktiotaso. Kun himohamstraajana en voi heittää mitään pois, löytyi autotallista edellisen mikroaaltouunin "kaulus", joka sai uuden elämän uunina, uunin luukku syntyi listasta läpinäkyvästä muovista ja se sai lopullisen silauksensa, mistä muustakaan, mustasta kontaktimuovista.

 

Itse olin lopputulokseen tyytyväinen ja kotileikkejä on nyt leikitty aamusta iltaan, eli myös käyttäjän hyväksyntä kyökille on saatu. Ajatuksen "pygmikeittiöstä" sain styleroom.se:n kuvista. Kannattaa tutustua ko. sivustoon. Siellä on kymmeniä tuhansia sisustuskuvia ruotsaslaisista kodeista, saavat luovuuden liitelemään aivan uusiin sfääreihin.