yksi unelma toteutui ja kotona taas enemmän rompetta

Etsivä löytää. Näin se on vaikka pakkomielteen omainen kirpputorien penkominen välillä tuntuukin loputtomalta savotalta. Välillä mielen valtaa epäusko. Mä en ikinä löydä mitään ja kaikki muut tuntuvat löytävän vaikka mitä hienoa. Vaikka loppupeleissä olen löytänyt vaikka mitä upeaa rojua. Viimeisimpänä Polaroid kamera, hinta viisi euroa. Unbelivable!

Vaikka kamera oli melkein ilmainen, tälle löydölle kertyi kuitenkin hintaa. Filmin jouduin tilaamaan Englannista asti. Enkä tajunnut kuinka kallista Polaroid-filmi on. Vahvistaessani Paypal tililtä 30 euron maksua, häivähti mielessäni pelko, jos kamera ei toimikaan. Onneksi filmi saapui todella nopeasti ja pääsin testaushommiin. Ja happy, happy, joy, joy, kamera toimi moitteettomasti.

En tajunnut ostaessani, että ko. filmissä on mustat "kehykset". Ne olisivat saaneet olla valkoiset, mutta en valita. Olen liian tyytyväinen valittaakseni. Ja kohta pääsen korjaamaan erheeni. Kuvia saa otettua kahdeksan kappaletta, sitten filmi loppuu. Three down, five to go. Kappalehintaa kuville kertyy melkein neljä euroa, joten en ihan vielä vaihda Polaroid kameraa ykkös kuvausvälineekseni.

unelmia ja puutarhahommia

keväällä alkaa puutarhanlaittovimma kasvaa samaa vauhtia kuin maa alkaa pikkuhiljaa paljastua lumen ja jään alta. Viikko sitten kukkapenkissä kukki lumikello. Kukinnan katkaisi epäkohteliaasti lumimyrsky joka palautti talven takaisin juuri kun sen luuli jo loppuneen. Tänään alkoi kukkapenkissä taas olla maata näkyvissä ja ilokseni huomasin krookuksien kukkivan. Se kyllä sykähdyttää joka vuosi kun ensimmäinen kukkija löytyy.

Viime kesänä oli kova into pihan laittoon ja suunnitelmia oli monenlaisia. lopulta kuitenkin into vähän lopahti ja hommat jäivät kesken. Jos saisi ensi kesänä jotain valmiiksikin.

etuoven viereen on valettu betonista antura istutusallasta varten. Siihen olisi tarkoitus leca-harkoista tehdä pari erikorkuista istutusaluetta. Se on melkein pakko tehdä alta pois ensimmäisenä. Se on aika karun näköinen betonipolku johon on muutama harkko saatu vasta kiinni.

Avainasanoja omassa puutarhassani tai oikeammin puutarhasuunnitelmassani on ehdottomasti graafiset muodot, linjakkuus ja yksinkertaisuus.

Kasvien valinta on ihan järjettömän vaikeata. Hurahdin puutarhan laittoon vasta kolmisen vuotta sitten. Sitä ennen en tiennyt edes mitä tarkoittaa perenna. Haluaisin kasveja jotka eivät kuki, etä kaikki olisi vain vihreän eri sävyjä ja muotoja

oi ihana valo

Taas on liian monta projektia työn alla yhtä aikaa. Energia jakautuu niin moneen kohteeseen, ettei mihinkään riitä tarpeeksi. pienistä puroista syntyy iso virta, kuuluu sanonta. Energian suhteen minulla tapahtuu nyt päin vastoin. Iso virta soljuu niin moneen pieneen puroon, että tätä tahtia valuttamalla ei synny lätäkköä mihinkään.

Mutta kevät ja sen mukanaan tuoma valo on jotain niin uskomattoman kaunista. Kaikki näyttää lämpimässä valossa kauniilta.

 Hankin mustan lokerikon kirppikseltä. Ostettaessa se oli mintun vihreä. Koska mintun vihreänä en kestänyt sitä katsoa, enkä muutakaan keksinyt, maalasin sen mustaksi. Myöhemmin näin kolmas kerros-blogissa ihanasti koristellun lokerikon. Täydellinen idea, jota joudun matkimaan. Miten ei itsellä välähtänyt, mutta onneksi toisen välähdystä voi lainata.

Tänään vanhempani roudasivat minulle puun värisen isomman, mutta muuten samanlaisen lokerikon. Olen tehnyt sen itse 13 tai 14 vuotiaana. Se jäi vanhaan huoneeseeni kun tämä lintu lensi pesästä. Seuraavaksi lentävät viimeisetkin linnut pesästä ja nuori lintuperhe pääsee sinne pesimään. Hyvästi ja onnea, eipä tule ikävä...

Tervetuloa neiti kevät!