Yli vuoden kestänyt Aslak-tuolin metsästys tuotti vihdoin tulosta kun silmiini osui kirpputorin nurkassa orpona seisova tuoli. Se oli jo parhaat päivänsä nähnyt, pölyinen ja kulunut. Joku oli sitä yrittänyt tuunata huonolla menestyksellä. Siihen oli sivelty punertavan ruskeata lakkaa, joka oli kuivunut epätasaisesti laikuille. Verhoilukangas oli haurastunut ja paikoin puhki. pehmuste oli kovettunut niin että se ratisi painettaessa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Tästä surkeasta tuolivanhuksesta tulisi vielä niin kaunis että sitä kelpaisi esitellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti