seinämaalaukset

Seinätarrat ovat oiva tapa koristaa seiniä. Ne saa helposti paikalleen ja pois. Mutta jos ei kelpuuta seinälleen ihan mitä tahansa rautakauppatavaraa, kohoaa hinta melkoisen korkeaksi. Mm Ferm livingiltä saa tyylikkäitä ja muodikkaita tarroja jos sellaisesta pitää. Mutta kuten jo todettua en halua seinälleni samanlaisia tarroja kun "in tyypeillä" täältä Bagdadiin. Ja muotijutuilla on tapana muuttua nopeasti epämuodikkaiksi, joten Ferm:lle pitäisi olla kestotilaus jos haluaa pysyä muodin aallonharjalla. En edes yritä olla muodikas, mutta en tieten tahtoen halua olla epämuodikaskaan. Siksi olen seinätarrojen sijaan tyytynyt maalaamaan haluamani kuvan suoraan seinään.

Pojallani alkoi parivuotiaana lentokonekausi. Taivaalla kiitäviä koneita ihailtiin silmät loistaen ja kaikki lelut muuntuivat leikeissä lentokoneiksi. Siksi ensimmäiseen omaan huoneeseen ei tarvinnut kauaa teemaa miettiä. Halusin koneista "aidon" näköisiä toisen maailmansodan pikkukoneita, koska niin kuin olen jo monasti sanonut, rakastan harmaata väriä ja sotakoneet taisivat pääasiassa olla väritykseltään tumman harmaita.

"lenkonen" lähikuvassa

"lenkonen"



laskuvarjohyppääjä

  .



Tytöllä taasen ei sellaista erityistä mielenkiinnon tai ihailun kohdetta ollut mistä olisi saanut teeman sisustukseen. Tytön huoneen paikalla oli aikaisemmin toimisto ja sinne oli silloin maalattu liitutaulumaalilla muistitaulu. Halusin jättää sen paikoilleen koska pidän siitä edelleen. Sitä piti vain tuunata "lapsellisemmaksi" ja vähemmän toimistomaiseksi, siksi maalasin sen päälle rivin värikkäitä maatuskanukkeja. Tämä homma jäi kuitenkin hieman kesken. Ylivoimaiseksi ongelmaksi osoittautuivat kasvot, kuten huomaa, niitä ei ole. Yritin kyllä, mutta koska en omaa hyvää kuvaamataitoa, en osannut maalata naamoja. Ehkä joskus...

Vuosia pyöritin mielessäni ajatusta seinään maalatusta jalkalampusta, jossa vain jalka on maalattu ja lamppu on oikea lamppu. Sitten pari vuotta sitten eräänä iltana tartuin tuumasta toimeen. Joitain asioita tarvitsee vain suunnitella pitkään ja hartaasti ennen kun ne saa toteutettua. Alla lopputulos. Tässä kävi vain vähän kuten maatuskoidenkin kanssa, homma jäi vähän kesken. Tein lampun varjostimen tapetista, kun en muuta keksinyt. Se jäi vähän lerpaksi, mutta koska en parempaakaan ideaa keksinyt, jouduin sen sellaiseksi jättämään. Niin kuin aina, kuva ei tee oikeutta totuudelle. Tai sitten kuvaajan taidot... Lamppu on yksi onnistuneimpia sisustusprojektejani ikinä. Lampun suoma valo on todella tunnelmallinen.

That all folks!