Kyläilin eilen hyvän ystäväperheen luona. Tämän ystäväperheen äiti on esikuvani sisustuksessa. Hänen kotinsa oli ensimmäinen koti jossa sisustus oli/on alusta loppuun harkittu ja noudattaa samaa tyyliä yksityiskohtia myöten. Oma tyylini kuitenkin poikkeaa hänen tyylistään siinä, että itse suosin modernia tyyliä maustettuna vanhoilla tavaroilla ja ripauksella teollisuutta. Ystäväni tyyli taas on romanttisempi. Olen kateellinen hänen kyvystään luoda toimivia kokonaisuuksia, kun taas itse onnistun hyvällä tuurilla yksityiskohdissa, mutta kokonaisuuksien luominen on vielä lapsenkengissä. Toivottavasti sen taidon vielä opin.
Tätä tuohesta tehtyä tarjoitinta olen aina kateellisena katsellut. Se on perheen isoäidin löytö ja sopii tyyliin kuin nenä päähän.
Lasten täti on oikea velho ompelemaan ja on loihtinut lapsille aivan ihanan valloittavia "öttiäisiä" kavereiksi. Vanhojen vaatteiden kierrätystä parhaimmillaan.
Esillä on aina vuodenaikaan sopivia asetelmia tuomassa tunnelmaa.
 |
| astetta tyylikkäämpi kristallikruunu |
 |
| Valkoiseksi maalattu paneliseinä taustalla |
Ystäväpariskuntani on remontoinut pikkuhiljaa vanhaa omakotitaloa. Alkutilanteessa taloon astuminen toi tunteen kuin olisi aikakoneella palannut suoraan kahdeksankymmentäluvulle. Kaikki pinnat lattiasta kattoon oli mäntyisiä ja keittiö oli kasarikunnossa mosaiikkilaattoineen ja holvikaariovineen. Nyt se on piikuhiljaa muuttunut harmonisen kauniiksi kokonaisuudeksi ja huoneiden kokokin tuntuu kasvaneen kun värimaailma on muuttunut tummuneesta männystä rauhallisiin vaalean sävyihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti