Turhaa krääsää

Taas jäi kirpputorikierrokselta käteen jotain sanoinkuvaamattoman kaunista. Sanotaan että kauneus on katsojan silmässä. Se mikä toiselle on turhaa krääsää, on toiselle aarre. Joskus, tai jos totta puhutaan, aika usein joudun selittelemään miehelle tekemiäni hankintoja. Hän ei ymmärrä näkemääni kauneutta vanhassa puulootassa, jossa useat eriväriset maalikerrokset ovat niin hilseilleet, että laatikko on muuttunut puna-turkoosikirjavaksi. Mutta minusta siinä on jotain niin kaunista, että voin vain lumoutuneena tuijottaa sitä. Vielä vaikeampaa oli selittää miksi ostin herätyskellon joka ei ole toiminut todennäköisesti pitkiin aikoihin. Se vaan on niin kaunis, että sitä voi katsella muutenkin kuin ajantarkistusmielessä. Ostetaanhan sitä muutakin vain ulkonäön takia. Toinen ostaa posliinikissan toinen rikkinäisen herätyskellon, mutta yhtä kaikki, koristeitahan ne ovat. Vailla muuta funktiota kuin näyttää kauniilta.