Rakkaita esineitä

Koko lapsuuden kotini seinällä on ollut mainosjulisteesta tehty taulu. Äitini sai sen 70-luvun alussa lahjaksi. Siinä mainostetaan venäläistä taidenäyttelyä. Olen aina pitänyt siitä valtavasti, eikä se missään vaiheessa ole kyllästyttänyt tai näyttänyt vanhanaikaiselta. Nuoremman siskoni kanssa olemme sitä molemmat yrittäneet saada omaksemme ja kilpailu siitä, kumpi sen lopulta saa, on käynyt kiivaana. Vaikka julisteella ei varmasti sen kummempaa taiteellista arvoa ole, on sen tunnearvo molemmille suuri.
Kun siskoni valmistui yliopistosta ja pohdiskelin valmistujaislahjaa, sain ajatuksen. Otatin himoitsemastamme julisteesta kopion ja tein siitä taulun. Ihmettelen etten ollut sitä aikaisemmin tajun nut tehdä. Tein sitten itselleni myös samanlaisen taulun. Ongelma ratkesi. Kaikki saivat julisteensa.

Toinen tärkeä esine on käkikello, jota metsästin vuoden päivät, huutonetistä ja kirppareilta. Lopulta kun löysin sellaisen se oli kertaheitolla juuri oikeanlainen, oikean kokoinen ja oikean hintainen. Se oli muovipussissa palasina. Koristeosat olivat irti, käki oli irti ja se näytti muutenkin kuin jyrän alle jääneeltä. Kotiin päästyäni, ei kun liimaa, vasara ja nauloja esille ja upea käkikello palasi taas siihen loistoonsa jossa se on joskus ollut. Tästä esineestä en ikinä luovu!

käkikello

käkikello