lauantai 24. syyskuuta 2011

Seuraavaksi työn alle

Vanhempien autotallista uskomattoman romupaljouden pohjalta näkyi jotain herkullisen punaista. Kuorittuani romukerroksia, löysin jotain minkä olin jo täysin unohtanut. Vanha lasten kaappi, joka oli ollut pienenä keittiöleikeissä. Se oli kestänyt hyvin jopa säilytyksen kosteassa leikkimökissä. Autotallissa pahnan pohjimmaisena se on kärsinyt kolhun joka on irroittanut palan yläosasta. mutta silti siinä on jotain niin valloittavaa ja sympaattista.


Onneksi joku nero on kehittänyt systeemin joka ainakin Bauhausilla on käytössä, ettei tarvitse maalin värisävyä valita sävykartasta vaan viemällä mallin värisävystä, mitä tarvitsee, voidaan maali sävyttää juuri halutun sävyiseksi. Näin minunkaan ei tarvitse maalata koko lipastoa, vaan korjattuani puuttuvan palan, voin maalata vain korjatun alueen. Voin jättää muun pinnan sellaiseksi kun se tällä hetkellä on. Vanhan esineen pinta saa mielestäni olla siinä kunnossa kun on, kulumistaan huolimatta. Ajan patina vain lisää tavaran arvoa. Ei rahassa vaan tunnearvossa.


Toinen seuraavaksi työn alle pääsevä projekti on ihana vanha toimistotuoli, joka löytyi kirpputorilta Tampereen Lielahdesta, Keisarin kirppikseltä. Ko. kirppis on tietääkseni, ikävä kyllä, lopettanut toimintansa. Niin kuin kirppiksiä ei olisi muutenkin tarpeeksi vähän. Harmi!



Tätä tuolia ei voi antiiksi luokitella, ei edes huomisen antiikiksi, mutta siinä on aivan uskomattoman ihanat säätönupikat. Kuvissa näkyvät todella huonosti, mutta niiden ansiosta ostin tän tuolin. Erittäin kulahtanut kangas pehmusteineen lähtee pois ja puuosat saavat maalipinnan, tietysti mustan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti