Ruokapöydän tuolit vihdoin valmiit

Luulin jo että tuolien tuunaus olisi ikuisuusprojekti, mutta onneksi vihdoin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin tuolit. Kuinka vaikeaa voi olla se viimeinen hienosäätö, selkänojien ruuvaaminen kiinni ja maalisutien ja hiekkapapereiden vieminen takaisin varastoon odottamaan seuraavaa projektia? Aika usein ne viimeistelyt joiden pitäisi olla se helppo juttu, osoittautuvat projektin hankalimmaksi ja hitaimmaksi osioksi. Enpä tiedä olisiko tästä vedettävissä johtopäätös, että mieluisasta puuhastelusta on jotenkin vaikea luopua. Vaikka haluaisikin ko. asian jo valmistuvan, ei halua lopettaa sitä tekemistä. Itselläni ainakin näin on joka kerta, vaikka seuraava askare on jo odottamassa.

Vaikka vastustan täydellisesti ajatusta muodin mukaan vaihtuvista huonekaluista ja tyylistä, jouduin rakennusaikana tinkimään periaatteistani. Talo oli jo niin valmis että pääsimme muuttamaan sisään, mutta ruokapöydän puuttuminen aiheutti melkoisen ongelman. Ei kerta kaikkiaan ollut enää rahaa saati aikaa tai energiaa keksiä ruokapöytää joka palvelisi tästä ikuisuuteen. Päädyin ostamaan halvan tarjousruokailuryhmän, vaikka en alun perinkään pitänyt siitä lainkaan. Erityisesti tuolit ovat aina olleet minulle vastenmieliset.

No nyt on sitten kunnon tuolit vanhan lastulevypöydän ympärillä ja heti näyttää paremmalta, kotoiselta. Edelliset tuolit eivät suinkaan ole päätymässä kaatopaikalle vaan tarkoitus olisi löytää niille koti, jossa niiden tyyliä paremmin arvostetaan.

vanhat tuolit, vanha pöytä

uudet tuolit, vanha pöytä